Anton
Lind

Täyden päivystyksen keskussairaala on välttämätön, jotta Pohjanmaan asukkaat saavat turvallista ja saavutettavaa hoitoa. Se varmistaa, että kiireelliset potilaat saavat nopeasti erikoissairaanhoitoa ja että alueella säilyy korkean tason osaaminen. Täyden päivystyksen säilyttäminen on erityisen tärkeää pitkien välimatkojen ja alueen kaksikielisyyden vuoksi – jokaisella on oikeus saada hoitoa omalla äidinkielellään hätätilanteessa.

Tärkeintä on, että terveydenhuolto ja palvelut ovat saavutettavissa, riippumatta kuntarajoista. Monille tärkeämpää on matka lähimpään terveyskeskukseen tai sairaalaan kuin se, missä kunnassa se sijaitsee. Palvelut on järjestettävä niin, että ne ovat helposti saavutettavissa sekä kaupungeissa että maaseudulla.

Liikkuvat palvelut, kuten terveysbussit ja etävastaanotot, voivat parantaa hoidon saavutettavuutta, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. On kuitenkin tärkeää, että nämä palvelut toimivat kunnolla ja ovat täydentävä osa terveydenhuoltoa – eivät sen korvaaja. Meidän on varmistettava, että hoidon laatu ja jatkuvuus säilyvät ja että liikkuvia ratkaisuja otetaan käyttöön vain siellä, missä niille on todellinen tarve – ei vain siksi, että ne kuulostavat hyvältä.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on tärkeä investointi, joka voi pitkällä aikavälillä vähentää terveydenhuollon kuormitusta. On kuitenkin varmistettava, ettei panostus ennaltaehkäisyyn johda leikkauksiin päivystyksessä tai erikoissairaanhoidossa. Kyse on resurssien viisaasta käytöstä, ei vain niiden siirtämisestä paikasta toiseen.

Omalääkärijärjestelmä voi parantaa hoidon jatkuvuutta ja vahvistaa potilaan ja lääkärin välistä suhdetta, mikä voi johtaa parempiin hoitotuloksiin. On kuitenkin varmistettava, että järjestelmä on taloudellisesti kestävä eikä aiheuta pidempiä hoitojonoja tai lisää hoitohenkilökunnan kuormitusta. Tärkeintä on, että uudistukset toimivat käytännössä ja parantavat potilaiden saamaa hoitoa.

Keikkalääkärit eivät ole pitkän aikavälin ratkaisu, mutta tietyissä tilanteissa he ovat välttämättömiä, jotta potilaat saavat hoitoa, erityisesti harvaan asutuilla alueilla ja henkilöstöpulan aikana. Täyskiellon sijaan tulisi keskittyä keikkalääkäreiden tarpeen vähentämiseen parantamalla työoloja ja tekemällä vakituisista viroista houkuttelevampia.

Jokaisella on oikeus saada turvaa ja apua lähisuhdeväkivallan uhrina. Lisää turvakotipaikkoja tarvitaan, jotta kukaan ei jää ilman tukea kriisitilanteessa. Paikkojen lisäämisen lisäksi on varmistettava, että tarjolla on myös tukipalveluita, kuten terapiaa ja oikeudellista neuvontaa, jotta väkivallasta selviytyneet saavat pitkäaikaista apua turvallisen elämän rakentamiseen.

Palvelusetelit voivat olla hyvä täydentävä keino lyhentää hoitojonoja ja nopeuttaa potilaiden pääsyä hoitoon, erityisesti kiireettömissä hoidoissa. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että niitä käytetään oikeudenmukaisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla, jotta ne eivät johda kustannusten nousuun tai epätasa-arvoiseen hoidon saatavuuteen. Pääpainon tulisi olla julkisen terveydenhuollon parantamisessa, jotta yhä harvempi potilas joutuisi turvautumaan palveluseteleihin viimeisenä keinona.

Joissain tapauksissa keskittäminen voi parantaa hoidon laatua ja tehostaa toimintaa, mutta se ei saa heikentää palvelujen saatavuutta. Terveydenhuollon on oltava saavutettavissa kaikille, erityisesti laajalla alueella kuten Pohjanmaalla. Keskittämispäätösten on aina perustuttava potilaiden etuun – ei pelkästään taloudellisiin säästöihin.

Pelastustoimi on keskeinen osa turvallisuuttamme ja sen on saatava riittävät resurssit, jotta se voi toimia nopeasti ja tehokkaasti. On kuitenkin vältettävä sen rahoittamista leikkaamalla muita tärkeitä hyvinvointipalveluja, kuten terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja. Sen sijaan meidän on tarkasteltava resurssien käyttöä kokonaisuutena ja varmistettava tasapainoinen rahoitus, joka turvaa turvallisuuden ilman uusia ongelmia muilla sektoreilla.

Jokaisella on oikeus perusterveydenhuoltoon, ja myös paperittomien on saatava välttämätöntä hoitoa oman terveytensä ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Samalla on tärkeää, että hoidon rahoitus ja järjestelyt ovat selkeitä ja kestäviä. Kiireellistä hoitoa on aina annettava, mutta meidän on löydettävä tasapaino, jotta järjestelmä toimii pitkällä aikavälillä.

Jokaisella potilaalla on oikeus turvalliseen ja ammattimaiseen hoitoon, jossa heitä kohdellaan kunnioittavasti ja ymmärtäväisesti. Hoitohenkilöstön koulutus sukupuolen ja seksuaalisen moninaisuuden kysymyksissä tukee tätä tavoitetta. On kuitenkin tärkeää, että koulutukseen panostetaan tasapainoisesti, jotta muut tärkeät osaamisalueet eivät kärsi. Tavoitteena tulisi olla kattava ja monipuolinen koulutus, joka parantaa potilaiden kohtaamista kokonaisvaltaisesti.

Politiikassa joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä rajallisen tiedon pohjalta. Johtaja, jolla on loputon viisaus, voisi ratkaista monimutkaisimmatkin yhteiskunnalliset ongelmat oikeudenmukaisesti ja kestävästi. Kun päätökset tehdään alusta alkaen oikein, voidaan ennaltaehkäistä kriisit, vahvistaa hyvinvointia ja rakentaa parempi tulevaisuus kaikille – ilman tarvetta korjata menneitä virheitä.