Lena
Höglund

Minun nimeni on Lena Höglund ja olen asunut Helsingissä vuodesta 2014. Olen kasvanut Pohjanmaalla, opiskellut ja asunut ympäri maailmaa ja nyt asun Malminkartanossa yhdessä kumppanini ja kolmen teini-ikäisen lapsen kanssa.

Ammatillisesti työskentelen ilmaston, biodiversiteetin ja kestävyyden parissa sekä yritysmaailman että pohjoismaisen yhteistyön kanssa. Olen osallistunut RKP:n kansainväliseen valiokuntaan vuodesta 2012 lähtien ja olin mukana Pedersören kulttuurilautakunnassa vuosina 2012-2017.

Kaupunginosani Malminkartano ja sen ympäristö ovat esimerkkejä alueista, jotka kasvavat nopeasti ja joissa palvelutaso ei pysy kasvun mukana. Lisäämällä panostuksia ja tiloja lasten päivähoitoon ja peruskouluun, sekä lisäämällä vapaa-ajan aktiviteetteja nuorille ja vanhemmille, sekä parantamalla lähialueen ympäristöä ja joukkoliikennettä – voimme lisätä alueiden viihtyvyyttä pitkällä aikavälillä ja alueesta tulee turvallisempi.

Helsingin tulee olla edistyksellinen, panostaa ilmastoneutraaliuteen ja biodiversiteettiin sekä tukea kaikkien osallisuutta. Sosiaalinen resilienssi on erityisen tärkeää nyt, ja Helsingin tulisi valmistella enemmän paikkoja dialogille asukkaiden ja hallinnon välillä, kun sekä maailma että kaupunki muuttuvat nopeasti.

Lähialueeni
Malminkartanon ja Kannelmäen asuntokanta kasvaa noin 30% tulevina vuosina, mikä vaikuttaa lähiluontoon ja palveluiden saatavuuteen. Malminkartanon, Kannelmäen ja Pohjois-Haagan lähijuna-asemat remontoidaan samanaikaisesti. Malminkartanon koulujen remonttien takia täysikokoinen liikuntasali puuttuu alueelta viiden vuoden ajan. Suomi-malli tarjoaa nuorille harrastuksia, mutta mahdollisuudet ovat lähinnä kursseja. Helsingissä perusasteen koulutuksen varaan jääneiden osuus ei ole laskenut viime vuosina.

• Tekisin kaupunginosista houkuttelevampia lupaamalla riittävää alueellista palvelukapasiteettia ja lähellä olevia päiväkoteja sekä peruskouluja molemmille kieliryhmille jo asuntojen rakennustöiden alkaessa. Tällä tavalla alueen arvo säilyy, houkuttavuus lisääntyy ja varmistetaan, etteivät uudet asunnot jää myymättä. Kaupunki ei vain myönnä rakennuslupia vaan vastaa myös asuttavuudesta. Kasvuun liittyvät investoinnit eivät ole vain rakennuksia, sosiaaliset investoinnit pitäisi asettaa yhtä tärkeäksi kun Helsinki kasvaa. Olen myös sitä mieltä, että Hekan asunnot pitäisi suunnitella tarkemmin, huomioiden asuntojen soveltuvuus vanhempien, muistisairaiden ja liikuntarajoitteisten asukkaiden tarpeet itse asuntosuunnittelussa, että rakennusympäröstön osalta.

• Uskon hajautettuun palvelumalliin, paikallisiin terveyskeskuksiin, jossa tarjotaan perustason, matalan kynnyksen palvelut, jotta pääsee hoitoon riittävän aikaisin, etteivät ongelmat kasaantuisi. Ennaltaehkäisemiseen ennen kun isot ongelmat kasaantuvat, ei ole vain hyvinvointikysymys, vaan se on kysymys kustannustehokkuudesta. Haluaisin myös varmistaa, että Helsingin päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat mahdollisimman matalakynnyksiset ja haluaisin tutkia mitä terapiatakuun laajentaminen voisi mahdollistaa nuorten hyvinvoinnin osalta.

• Hyödyntäisin olemassa olevaa rakennuskantaa ja rakentaisin tiivimmin, jotta lähiluonto säilyy koskemattomana. Tavoitteena pitäisi olla luonnonläheinen rakentaminen, tämä on tärkeä osa muutosten hyväksyttävyyttä ja hyvinvointia. Hyvä elämä ja hyvinvointi alkaa rakennetusta ympäristöstä lähiöissä, luontoläheisyys on tärkeää mielenterveydelle ja erityisesti lapsille. Haluaisin myös panostaa lastentarhoihin, jossa on mahdollisimman isot pihat.

• Vaatisin enemmän korvaavaa liikennettä ja nopeampia rakennushankkeita kaupungin uskottavuuden säilyttämiseksi, jotta julkisen liikenteen infrastruktuuri olisi siedettävää remonttien aikana. Panostaminen julkiseen liikenteeseen on tilastojen mukaan myös panostus tasa-arvoon ja tasavertaisuuteen: naiset, nuoret ja vanhemmat asukkaat käyttävät eniten julkista liikennettä.

• Suunnittelisin vapaa-ajan aktiviteetteja kaikille ikäryhmille hyödyntämällä tyhjiä tiloja ja kuuntelemalla säännöllisesti nuoria, eläkeläisiä ja yhdistyksiä. Suomi-mallin tarjoamat harrastusmahdollisuudet ovat upeat, mutta niiden markkinointi ja vuoropuhelu nuorten kanssa harrastustarjoilusta jättää vielä toivomisen varaa. Nuorille pitäisi myös antaa mahdollisuus harrastaa pitkäjänteisemmin.

• Lisäisin opinto-ohjaajien, valmentajien, koulukuraattorien ja koulupsykologien määrää sekä lisäisin etsivän nuorisotyön resursseja. Jatkaisin erityisluokkia useammassa aineessa kuin kulttuuri, jotta koulutuksen jatkaminen toisenasteen koulutukseen olisi helpompaa ja motivaatio kasvaisi.

• Panostaisin lähiöiden osallistamiseen päätöksenteossa ja kasvattaisin asukasosallisuusvaroja, nostaen erityisesti asukastalojen tärkeyttä. Yleisluontoinen digiosallisuus ei toimi kaikille asukasryhmille ja erityisesti ei lähiöissä, matalaan aktiivisuuteen ja tasavertaisiin mahdollisuuksiin osallistua pitää tarttua aktiivisemmin avaamalla uusia kanavia sekä järjestämällä enemmän kuulemisia. Kun asukkaat pääsevät puhumaan oman alueensa infrasta ja kehityksestä, asukkaiden omistajuus ja yhteisöllisyys kasvaa. Olen vakuuttunut siitä, että se avaa uusia ratkaisuja kaupunginsuunnittelulle ja lisää aluellista turvallisuutta.