Fredrik Koivusalo

649

"On hillittävä palvelujen keskittämispyrkimykset. Maaseutu on pidettävä elävänä. Pidetään huoli vanhuksista."

Olen eläkkeellä oleva lääkäri. Pitkän lääkäriuran jälkeen haluan vielä kantaa korteni kekoon. Sydäntäni lähellä on maaseutu joka on autioitumassa. Palvelut ovat keskittymässä kaupunkeihin. Tämän kehityksen haluan pysäyttää.

Nimi: Fredrik Koivusalo
Syntymävuosi: 1951
Alue: Varsinais-Suomi
Sähköposti: fredrik.koivusalo@gmail.com
www: https://www.terravinealis.fi

Vaaliteemat

Vanhuspalvelut

Tammikuussa pidetään ensimmäiset aluevaalit, joissa valitaan hyvinvointialueiden valtuustojäsenet. Varsinais-Suomi muodostaa yhden alueen, jonka rajat ovat samat kuin maakunnan. Tähän asti kuntien vastuulla on ollut terveyden- ja sosiaalihuollon järjestäminen. Sote-uudistuksen myötä niistä vastaavat hyvinvointialueet.
Uudistusta kannattavat poliittiset tahot ovat ylistäneet uudistusta ja luvanneet ummet ja lammet.
Maamme hallituksen ehdotus nopeammasta hoitoon pääsystä on lausuntokierroksella. Ehdotus on kunnianhimoinen ja herättää kysymyksiä. Hoidon tarpeen arvioinnista hoitoon pääsyn määräaikaa tiukennetaan, perusterveydenhuollon kiirettömässä hoidossa, nykyisestä kolmesta kuukaudesta seitsemään päivään. Virka-aikana asiakkaan on saatava välitön yhteys perusterveydenhuoltoon, ja ammattitaitoisen henkilön tekemä arviointi hoidon tarpeesta on tehtävä samana päivänä. On huomioitava, että tämä ei välttämättä tarkoita lääkärin tekemää arviointia tai antamaa hoitoa. Asiakkaalle voidaan antaa aika muunlaiselle hoitohenkilökunnalle. Jos hyvinvointialue ei pysty antamaan kyseistä palvelua, täytyy se järjestää palvelu muilta palveluntuottajilta. Asiakas voi joutua ottamaan vastaan palvelua hyvinkin kaukaa kotoa kunhan palvelupaikka on hyvinvointialueen rajojen sisällä. Esimerkiksi jos särkisalolainen ottaa yhteyttä Salon perusterveydenhuoltoon, mutta sieltä eivät voi antaa lääkäriaikaa henkilökuntapulan takia, niin asiakasta voidaan ohjata vaikka Paraisten terveyskeskukseen, jos siellä on parempi lääkäritilanne. Jos jollakin terveysasemmalla on krooninen henkilökuntapula, ja se ei pysty täyttämään velvoitteitaan, se todennäköisesti lakkautetaan. Sote-uudistuksen myötä epämukavat poliittiset päätökset helpottuvat, koska ne tehdään kauempana kotikunnastasi. Valtaenemmistö äänioikeutetuista asuvat kaupungeissa. Kaupunkien edustajat voivat enemmistöpäätöksellään ajaa syrjäseutujen edustajien yli.
Palvelusetelien käyttö suunnitellaan lisättäväksi, jos hyvinvointialue ei pysty järjestämään hoitoa. Näillä voisi saada hoitoa yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Palvelusetelien jakamiseen liittyy byrokratian lisääntymistä koska niiden myöntämiseen tullaan todennäköisesti liittämään tarveharkintaa. Ne eivät myöskään paranna syrjäseutujen palvelutarjontaa koska yksityisten palvelut ovat kauempana suuremmissa asutuskeskuksissa. Suunnitellaan myös digitaalisten palvelujen lisäämistä, mikä kyllä vähentää kustannuksia, mutta kaikki eivät pysty käyttämään digitaalisia työkaluja. On oltava mahdollisuus suoriin henkilökontakteihin. Pelkästään nettiyhteyteen, kuten videointiin perustuva hoito tai hoidon tarpeen arviointi lisää hoitovirheen mahdollisuutta. On myös ollut puhetta mobiilipalveluista, kuten terveysbussien käytöstä. Tämä ei välttämättä ole huono ratkaisu mutta saa nähdä riittääkö polttoainetta viemään bussi meikäläisen kotikylään Särkisaloon asti.
Sote-uudistuksen tavoitelistalla on ensimmäisenä ”turvata yhdenvertaiset palvelut” ja viimeisenä listalla on ”hillitä kustannusten kasvua”. Pelkästään Sote-uudistuksen toteuttamisen aiheuttamat muutoskustannukset ovat miljardin euron luokkaa. Nähtäväksi jää mihin tavoitteiden painopiste sijoittuu kun taloudelliset realiteetit tulevat vastaan.
Mielestäni kannattaa rehellisesti tuoda esille niitä vaaroja, jotka piiloutuvat Sote-uudistukseen, siinä toivossa että poliitikkojen halveksinta ei lisääntyisi ja ettei neljän vuoden kuluttua pidettävissä vaaleissa äänestäjiä olisi vielä vähemmän kuin mitä nyt on odotettavissa.
Olen ehdokkaana RKP:n listalla koska tässä puolueessa on katto perinteisesti suhteellisen korkealla eri mielipiteille, ja puolue ajaa vähemmistöjen asioita. Maaseudun asiat ovat sydäntäni lähellä ja haluan toimia jarrumiehenä keskittämispyrkimyksissä, jotka heikentävät syrjäseutujen palveluja.

Lue lisää vaaliohjelmasta ›

Perusterveydenhuolto

SOTE-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon painopistettä siirretään perustason palveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Erikoissairaanhoito on hyvin kallis ja kallistuu koko ajan. Vuonna 2019 olivat erikoissairaanhoidon menot 8,0 miljardia ja peruterveydenhoidon 3,4 miljardia. Jos haluamme ylläpitää erikoissairaanhoidon korkealaatuinen toiminta ja samalla hillitä kustannusten kasvua jää oikeastaan ainoaksi ratkaisuksi toiminnan keskittäminen. Pieni apu kustannusten hillitsemisessä olisi muuttaa asiakkaille nyt ilmaisia olevia julkisia palveluja, kuten laboratorio- ja kuvantamistutkimukset, maksullisiksi. Potilasmaksut kattavat alle 10 prosenttia terveydenhuollon menoista.
Erikoissairaanhoito keskitetään yhä suurempiin yksiköihin ja pienten sairaaloiden vaativampi erikoissairaanhoito vähenee. Pienten sairaaloiden toiminta integroidaan perusterveydenhuoltoon. Erikoisalojen polikliinisiä vastaanottoja suunnitellaan jäjettäväksi jäljelläjääviin piensairaaloihin. Tämä rakennemuutos on jatkunut jo useita vuosia eikä SOTE-uudistus muuta suuntaa. Integraatio on enemmän hallinnollinen kuin isoja uusia rakennusprojekteja vaativa muutos.
Maaseudun asukkailla on yhä pitempi matka erikoissairaanhoitoon. Maaseudun asukkaat ovat monessa suhteessa huonommassa asemassa kaupunkilaisiin nähden. Palvelut vähenevät, tulee pitempiä etäisyyksiä ja kalliimpia matkoja. Miksei tasa-arvon ja solidaarisuuden nimessä voisi pyytää korkeampia maksuja kaupunkilaisilta? Esim. polikliniikkamaksun hinta voisi sitoa palvelupisteen ja kotiosoitteen väliseen matkaan siten, että mitä pitempi matka sitä pienempi maksu.
Tämä olisi helppo toteuttaa tämän päivän tietokoneohjelmilla. Luultavasti se myös vähentäisi byrokraattisen kankean, ja yhteiskunnalle kalliin, kelataksin käyttöä.
Kysymys on paljolti siitä haluavatko kaupunkilaiset pitää maaseutua elävänä. Olisihan se paljon edullisempaa ja helpompaa, jos maaseudulle jäisi muutama suurviljelijä, ja loput muuttaisivat asutuskeskuksiin. Mutta, voihan sitä myös kysyä, tarvitaanko niitä viljelijöitäkään kun ruoka-aineet saisimme halvemmalla tuomalla ne ulkomailta, ja kun suomalaisille viljelijöille pitää maksaa niin paljon tukiaisia julkisista varoista.

Lue lisää vaaliohjelmasta ›

Erikoissairaanhoito

Ikääntyneiden ja yksinäisten osuus väestöstä lisääntyy, mikä tuo mukanaan hyvinvointi- ja terveysongelmia. On selvää, että näitä ihmisiä ei voi jättää ilman huomiota. Vanhustenhuolto tulee nielemään yhä suurempi osuus rahoituksesta. Mistä rahat kun tuloverotuksemme on jo Euroopan korkeimpia? On otettava kaikki keinot käyttöön vanhusten hyvinvoinnin takaamiseksi.
Mielestäni asennemuutos keskuudessamme olisi paikallaan. Itsekeskeisyys on saanut yhä suuremman sijan nyky-yhteiskunnassamme. Kukin voisi pysähtyä miettimään mitä hän omalla kohdallaan voisi tehdä kanssaihmisen hyväksi. Mitä minä voin tehdä yksinäisen tai huonokuntoisen ihmisen hyväksi? Voisinko piipahtaa naapurin luona kysymässä tarvitseeko hän apua johonkin? Tai edes tervehtiä vanhusta, kun hän tulee vastaan tiellä, ja kysyä mitä hänelle kuuluu. Tällaiset toimenpiteet eivät maksa paljon, mutta niillä voi olla suurempi merkitys kuin mitä arvelemme. Eivät kaikki halua, tai pysty saamaan, kontakteja tai apua digimaailman kautta. Hyvin paljon julkisia palveluja on tarjolla mutta tyytymättömyyttä tuntuu silti riittävän. Olisikohan kyse siitä että aitoja sosiaalisia kontakteja ei ole?
Kolmannen sektorin, kuten yhdistystoiminnan, rooli on tärkeä. Sen merkitys tulee korostumaan SOTE-uudistuksen myötä, mutta sekään ei saavuta kaikkia omissa oloissaan olevia.

Lue lisää vaaliohjelmasta ›